Ammattilaisille

Asiantuntijan ansa diabetestyössä

Mitä ovat diabeteksen tärkeimmät hoitovälineet? Uskallan väittää, että mieleesi pompahti kysymyksen esittäessäni erilaiset verensokerimittarit, insuliinipumput, -kynät, sensorit ja annosoppaat. Kyseessä on kehollinen sairaus, joten on aivan luonnollista ajatella sen tutkimiseen ja hoitamiseen tarkoitettuja välineitä, joita tiede meille tarjoaa. Harvemmin kuitenkaan tulee ajatelleeksi mieltä yhtenä kehollisen sairauden hoitovälineenä.

“Vuorovaikutustaidot ovat diabetologin ja diabeteshoitajan skalpelli, jonka kautta heidän asiantuntijuutensa tulee potilaan saataville.”

Keho ja mieli ovat monin eri tavoin yhteydessä toisiinsa ja tämä yhteys korostuu aivan erityisellä tavalla diabeteksen hoidossa. Siinä, missä kirurgi kohdistaa leikkaussalissa kaiken tietotaitonsa suoraan potilaan kehoon, hoitavat diabetologit ja diabeteshoitajat potilaansa sairautta välillisesti mielen kautta. Voisikin sanoa, että vuorovaikutustaidot ovat diabetologin ja diabeteshoitajan skalpelli, jonka kautta heidän asiantuntijuutensa tulee potilaan saataville. Vaikka vastaanotolla suoraan kehoon liittyvät toimenpiteet ja tutkimustulokset ovat tärkeässä roolissa, ei niistä tehdyt johtopäätökset ja suositukset auta potilasta, jos hän ei syystä taikka toisesta pysty siirtämään niitä käytäntöön ja omaan arkeensa. Vuorovaikutus ammattilaisen ja potilaan välillä onkin kuin liima, joka liittää potilaan henkilökohtaisen tilanteen lääke- ja hoitotieteelliseen tietoon ja parhaimmillaan rakentaa perustaa potilaan jaksamiselle ja hoitoon sitoutumiselle.

Ei liene siis liioiteltua sanoa, että vaikka diabeteksen hoidon vankka perusta onkin lääke- ja hoitotieteellisessä osaamisessa, on itse vastaanotolla tapahtuva hoito pitkälti psykologiaa. Hoitosuhteessa potilaaseen vaikutetaan tietoa, motivaatiota ja henkistä hyvinvointia edistämällä, toivoen että tämän myötä potilas saisi tehdyksi tarvittavia muutoksia omahoitonsa suhteen ja voisi vielä paremmin seuraavalla kontrollikäynnillä. Asia kuulostaa äkkiseltään yksinkertaisemmalta kuin onkaan. Mikä ihmistä motivoi? Miten ihmistä voi motivoida? Miten ylläpitää kumppanuutta ja asiantuntijuutta yhtä aikaa? Miten ihmisen mieli toimii? Miksi mieli ja keho eivät aina tottele järjen ääntä?

Kuva: Sheperd Altmann, Pixabay

“Potilaan haitalliset elämäntavat näyttäytyvät järjenvastaisille, varsinkin jos toista vaakakuppia painavat alaspäin silmänpohjamuutokset ja neuropatia.”

Jokainen uuden vuoden lupauksia tehnyt tietää, miten vaikeata on muuttaa elämäntapoja. Niitä ei suotta kutsuta tavoiksi. Ne ovat usein syvään juurtuneita kaavoja, jotka istuvat lujassa seuraten toinen toisiaan yhtä varmasti kuin kesä päättyy syksyyn ja syksy talveen. Tavat eivät ole vain käyttäytymistä. Valinnoissa ja teoissa elävät ihmisen elämän ilot ja surut, pelot, ahdistukset ja unelmat, koko eletty elämä. Tarkasteltaessa hoitoon sitoutumattomuutta ulkoisen käyttäytymisen näkökulmasta, näyttäytyvät potilaan haitalliset elämäntavat usein järjenvastaisille, varsinkin jos toista vaakakuppia painavat alaspäin silmänpohjamuutokset ja neuropatia. On aivan oman kirjoituksensa aihe paneutua siihen, mitä tekijöitä diabetesta sairastavien hoitoon sitoutumisen ja sitoutumattomuuden takana on. Aihe on tärkeä myötätuntoisen hoitosuhteen molemmin puolin ja ehkäpä syvennyn siihen myöhemmin jossakin tulevassa blogitekstissä.

Tällä viikolla Seinäjoella järjestetyillä alueellisilla diabetespäivillä puhuin upeille terveydenhuoltoalan asiantuntijoille siitä, millaisia ansoja elämäntapamuutoksiin tähtäävässä työssä on ammattilaisen näkökulmasta katsottuna. Sanomani voisi kiteyttää siihen, että hoitomotivaatio on jotakin, mikä syntyy kahden ihmisen välillä. Se ei ole motivoivan haastattelun temppu (motivoivan haastattelun elementit ovat tärkeä juttu!), jonka ammattilainen toteuttaa potilaaseensa toimenpiteen tavoin ja jossa potilaan ainoaksi tehtäväksi jää motivoituminen. Motivaatio on koko hoitosuhdetta koskeva ilmiö, jossa asiantuntijuus toimii kaksiteräisen miekan tavoin. Puhuttaessa ihmisen terveydestä ja siihen vaikuttamisesta, on kyse elämästä ja kuolemasta. Turvallisuuden takaakin ainoastaan se, että työtä tekevät vastuulliset asiantuntijat, joilla on paras mahdollinen tietotaito. Siinä, missä koko terveydenhuoltoalan ammattinimikkeistö ansaitusti nojaa koko painollaan vaatimukseen asiantuntijuudesta, on asialla myös toinen puolensa.

“Asiantuntija on jatkuvassa vaarassa kompastua tietoonsa ja tippua kuoppaan, jossa on olemassa oikea tapa ja väärä tapa. “

Psykologina työskennellessäni olen havainnut, että asiantuntijan positiosta käsin potilaan motivointi on todella vaikeata. Asiantuntijan maailma rakentuu tutkitusta tiedosta (työn tuomaa kokemusta vähättelemättä), jonka varjoissa elää hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän, vastakkainasettelu. Asiantuntija on jatkuvassa vaarassa kompastua tietoonsa ja tippua kuoppaan, jossa on olemassa oikea tapa ja väärä tapa. Paras mahdollinen hoito ja tutkituin tieto voivatkin ammattilaisen sitä tarkoittamatta tunkeutua hoitosuhteeseen itseen ja potilaaseen kohdistuvana vaativuutena ja turhautumisena siitä, että ihmisolennon mieli ei kumarra tieteellisen tutkimuksen tuloksille.

Tässä vaiheessa koen tarpeelliseksi painottaa vielä, että tieteellisen koulutuksen saaneena psykologina liputan tutkimuksen ja tieteen puolesta. Psykologina jalka on kuitenkin aina myös vähän siellä toisessa leirissä, jossa jokainen ihminen on viime kädessä oma yksilöllinen mysteerinsä, jonka rajat piirtyvät hänen kokemansa todellisuuden ympärille. Tieteelliseen tietoon kompastuminen on inhimillinen, yleinen, mutta myös väsyttävä asetelma sekä ammattilaiselle että diabeetikolle itselleen. Voisikin sanoa, että diabeteksen hoito ja erityisesti potilaan jaksamisen ja muutosmotivaation sekä psykologisten tarpeitten tukeminen vastaanotolla haastaa asiantuntijan uudelleenmäärittelemään koko asiantuntijuutensa luonteen. Tämä tarkoittaa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa jatkuvaa tasapainoilua tietämisen ja ei-tietämisen välillä.

Kuva: Gerd Altmann, Pixabay

Mitä asiantuntijuus on? Kenellä sitä on? Kenelle se kuuluu? Voiko sitä jakaa? Mikä sinua motivoi ihmissuhteissa?

Olitko sinä kuuntelemassa luentoani? Mitä mieltä olit? Mistä haluaisit kuulla lisää?

______________________________________________________________________________

Haluatko saada Diabetes Mielessä uutiskirjeitä? Voit liittyä postituslistalle täällä.

Psykologi, diabeetikoiden psykologi, ryhmänohjaaja, kouluttaja ja aloitteleva bloggaaja, joka on työotteeltaan integratiivinen, erilaisia lähestymistapoja ja työmenetelmiä yhdistelevä. Erityisinä kiinnostuksenkohteina tällä hetkellä ovat tutkiva työote, kehityspsykologia sekä kirjallisuusterapeuttiset harjoitteet.

Leave a Reply