Hypopelossa on kyse muustakin kuin itse hypoglykemian pelkäämisestä

Puun ja kuoren välissä -juttusarja hypopelosta #osa 4

Sanotaan, että tunne on tarpeen viestintuoja. Jokaisella tunteella, sen miellyttävyyteen tai epämiellyttävyyteen katsomatta, on meille jotakin kerrottavaa. Myös hypoglykemiaan liittyvällä pelolla voi olla tärkeä viesti tuotavanaan. Vaikeita tunteita on kuitenkin vaikeata kuunnella ja syystäkin. Tarve välttää niitä voi toisinaan ylittää tarpeen katsoa niitä kohti. Valitettava seuraus tosin usein on se, että vältellessään tunteitaan, tulee torjuneeksi myös tarpeitaan.  

Siinä missä hypoglykemiaan liittyvät pelot voivat uhata psyykkistä tasapainoa ja syödä arjen voimavaroja, voi pelon kohtaaminen, tutkiminen ja käsitteleminen olla myös avain hyvinvointiin, kasvavaan itsetuntemukseen ja elämän koettuun merkityksellisyyteen. Tämä ei kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla. Hypopelkoa on helppoa pitää nimensä mukaisesti hypoglykemian pelkona, sillä on aivan ymmärrettävää tuntea ainakin jonkinlaista kunnioitusta, epämukavuutta, välttämisen tarvetta ellei jopa pelkoakin sellaista tilaa kohtaan, joka voi pahimmillaan olla hengenvaarallinen. Mutta se, että kyseessä olisi yksinomaan pelko hypoglykemiaa ja sen vaarallisuutta kohtaan, ei ole koko totuus.

”Olen asiakaspalveluammatissa ja työaikana, kun hypo iskee, se tuntuu äärimmäisen epämiellyttävältä ja kiusalliselta. Ei edes kehtaa sanoa tarvitsevansa sokeria. Odottaa hiki päässä, että asiakas vaan lähtis pian. Pitää sit mieluummin korkeammalla verensokerit.”

Kaikki diabeetikot eivät pelkää hypoglykemiaa. Tästä voisi päätellä, että hypoglykemiapelkoon ja sen puhkeamiseen liittyy myös yksilöllisiä tekijöitä, mistä edelleen voi vetää johtopäätöksen, että hoidettaessa hypoglykemiaan liittyviä pelkoja, hoidetaan myös jotakin muuta yksilöön liittyvää. Tämän vuoksi hypopelkojen käsittelemisellä voi olla myönteisiä vaikutuksia myös muilla elämän osa-alueilla. 

Hypoglykemiaan liittyvän pelon, fyysisen epämukavuuden ja tilaan liittyvien terveysriskien pelkäämisen lisäksi on siis kyse paljosta muustakin. Hypoglykemiapelkoon saattaakin liittyä monenlaisia sille altistavia ja sitä ylläpitäviä tekijöitä sekä myös diabetekseen liittymättömiä asioita. Hypopelon taustalla saattaakin olla pelolle altistavia persoonallisuudenpiirteitä, kuormitusta lisääviä aiempia käsittelemättömiä elämänkokemuksia, itsetunto-ongelmia, häpeän ja ulkopuolisuuden tunteita, tarve tulla hyväksytyksi, tuntea olevansa turvassa tai kuulua ryhmään, olla samanlainen kuin muut. Hypopelko voi myös kertoa muutoin kaoottisesta tai vaativasta elämäntilanteesta, joka heijastuu yleisenä ahdistuneisuutena ja näkyy siten myös suhteessa diabetekseen. Pelkoon voi rinnastua myös vaikeudet sanoittaa tai säädellä omia tunteita. Kyse voi olla traumaattisista kokemuksista, tilanteista joissa on jäänyt tukea vaille tai myttyyn menneistä suunnitelmista ja pettymyksien pelosta.

“Pelkään hypoja muualla kuin kotona. Pelkään paniikkisyömisen aiheuttamaa julkista häpeää ja sitä, että asioiden tekeminen viivästyy hypon takia.”

Nainen, 23-vuotta

Kun omia tunteitaan pysähtyy kuuntelemaan, voi saada käsityksen siitä, mitä omat pelot yrittää itselle kertoa. Tällöin on myös paljon paremmat mahdollisuudet auttaa itsensä puun ja kuoren välistä pois. Kysymys kuuluukin, mitä tuo muu sitten on? Mitä pelko kätkee taakseen? Miksi toinen on alttiimpi ahdistumaan ja pelkäämään kuin toinen?

Hypopelon taustalla saattaa vaikuttaa esimerkiksi:

1.Perusturvallisuus vs turvattomuus

Ihmisen perusturvallisuus ilmenee kykynä luottaa olevansa turvassa. Kokemus maailman turvallisuudesta ja ennakoitavuudesta tai sitä vastoin uhkaavuudesta ja ennustamattomuudesta lähtee rakentumaan jo lapsuudessa ensimmäisten elinvuosien aikana. Tuolloin varhainen vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä rakentaa turvaa siitä, että asiat tapahtuvat järjestyksessä, omiin tarpeisiin vastataan ja maailma on hyvä, turvallinen ja ennakoitava. Ihmiset eroavat sen suhteen, millaista hoivaa he ovat saaneet lapsuudessa ja millaisen luottamuksen tai epäluottamuksen siemenen se on voinut jättää. Perusluottamus siihen, että elämä kantaa, voi suojata hypoglykemiapelolta ja ruokkia myönteisiä uskomuksia siitä, että hallitsee verensokerinsa riittävän hyvin ja pysyy turvassa vaikka hypoja olisikin. 

2. Sairastuminen ja suhde diabetekseen

Suhde diabetekseen voi rakentua monenlaiseksi. Riippuen siitä, millaisen merkityksen diabetes on omassa elämässä saanut, millaiseen elämäntilanteeseen se on saapunut ja miten sen kanssa on lähtenyt sujumaan, vaikuttavat siihen, millainen suhde siihen rakentuu. Suhde voi olla pääsävyltään myönteinen ja voimauttava, neutraali tai voimakkaan kielteinen. Sairastumista edeltävä elämä ja sairastumisenaikainen elämäntilanne voivat myös vaikuttaa tuohon suhteeseen.

“Ykköstyyppi puhkesi, kun olin raskaana. Se oli hyvin pelottava ja järkyttävä tilanne. Kaikesta piti olla niin tarkka ja nousut ja laskut hermostutti ja ne tuntuivat vakavilta. Siitä jäi hypopelko.”

Nainen, 58-vuotta

Suhde diabetekseen lähtee rakentumaan jo ennen diabetekseen sairastumista. Sairastumista edeltävät kokemukset, turvallisuudentunne ja esimerkiksi persoonatekijät vaikuttavat siihen, millaisen ensivaikutelman diabetes uutena elämänkumppanina tekee. Lisäksi sairastumisen hetkeen liittyvät tekijät vaikuttavat suhteen rakentumiseen. Sairastuminen voi tulla esimerkiksi ikään, josta ei muista mitään tai ikään jossa elämän ja kuoleman kysymykset, itsetuntoasiat ja oma keho mietityttävät muutenkin. Sairastuminen voi tulla elämäntilanteeseen, jossa tukea on joko ollut saatavilla tai ei. Se on voinut tulla keskelle muuta elämänkriisiä tai vakaata ja muuttumatonta elämäntilannetta. Kaikki tämä voi vaikuttaa osaltaan siihen, millaisia uskomuksia ja ajatuksia diabetekseen liittyy.

3. Persoonallisuuden piirteet

Ihmisen persoonallisuus voi myös suunnata sitä, miten hän on taipuvainen suhtautumaan asioihin, jotka edellyttävät säätelyä ja kontrollia ja joihin liittyy riskejä. Ihmiset ovat taipuvaisia arvottamaan erilaisia piirteitä paremmiksi kuin toisia. Totuus lienee kuitenkin se, että riippuu pitkälti myös olosuhteista ja ympäristöstä, mikä puoli persoonallisuudesta osoittautuu milloinkin toimivaksi tai rajoittavaksi. Esimerkiksi neuroottisuuteen, tai perfektionismiin taipuvainen persoona on todennäköisesti elementissään toteuttaessaan kontrollia ja hallintaa omahoidossaan. Hän saattaa päästä erinomaisiin verensokerikäyriin ja hoitotuloksiin ja loistaa myös työelämässä. Samalla hän voi olla altis reagoimaan ahdistuksella silloin, kun huomaa ettei jokin asia olekaan täysin omissa käsissä.

4. Elämäntilanne

Diabetekseen liittymättömät elämäntilannetekijät voivat myös nostaa yleistä stressitasoa ja heijastua verensokereihin. Tämä saattaa joillakin aikaansaada pelkoa ja tunteen siitä, ettei hallitse diabetestaan tai osaakaan enää laskea insuliineja ja hiilihydraatteja, koska verensokerivaihtelut eivät noudata itselle tuttua kaavaa. Elämäntilannestressi saattaakin sotkea hoitotasapainoa ja sokerit tuntuvat heittelehtivän ennakoimattomasti. Tämä on omiaan lisäämään pelkoa siitä, että keho menee hypoille täysin varoittamatta, epäloogisesti ja hallitsemattomasti. Niillä, joiden hypopelko on johtanut tilannetta ylläpitävään noidankehään, voi myös itse noidankehässä elämisen stressi ryhtyä sotkemaan hoitotasapainoa ja ylläpitää tilannetta.

5. Itsetunto

Omaan pystyvyyteen ja suoriutumiseen liittyvät uskomukset voivat heijastua omahoitoon. Jos perususkomus on, ettei yleisesti ottaen ole elämässä hyvä tietämään tai taitamaan asioita tai on jotekin huonompi ihmisenä kuin muut, voi mieli tulkita verensokereiden vaihtelun herkemmin omaksi osaamattomuudeksi, joka voi lisätä neuvottomuuden kokemusta verensokereiden kanssa. Itsetuntoon liittyvät haasteet saattavat myös altistaa diabetekseen liittyville häpeän tunteille ja provosoida pelkoa. Tällöin pelko-oireilun taustalla olevat häpeään liittyvät kokemukset ja ajatukset on tärkeätä käsitellä, jotta itse hypopelosta voi päästä eteenpäin. Teettämässäni pienimuotoisessa hypokyselyssä sosiaalisen kontrollin menettämisen pelko olikin joidenkin hypopelon taustalla oleva tekijä. 

“En halua herättää huomiota ja saada sairaan ja omituisen leimaa. En jaksa selitellä muille, mikä on hätänä. Hypopelkoni alkoi yläasteikäisenä, kun oli paine kuulua massaan ja sulautua normaaleiden joukkoon.”

Nainen, 23-vuotta

6. Aiemmat vaaratilanteet

Vakavat hypot voivat jäädä mieleen traumaattisina kokemuksina ja silloin tekevät pidempiaikaisen särön omaan turvallisuudentunteeseen. Tämä voi lisätä pelkoa siitä, että sama toistuisi uudelleen. Yhtä lailla läheisille sattuneet vakavat hypot ja jopa kuolemantapaukset voivat lisätä pelokkuutta matalia sokereita kohtaan. 

“Hypopelkoni alkoi, kun kerran jouduttiin soittamaan puolison kanssa ambulanssi.”

Mies, 28-vuotta

Juttusarjan seuraavassa osassa tarkastellaan hypopelosta selviytymistä

Ihmisen tunteiden takana on siis aina enemmän, kuin miltä päällepäin näyttää. Jokaisen ihmisen tarinan ja kokemusmaailman ollessa ainutlaatuinen, on myös jokaisen ihmisen toipumistarina omanlaisensa. Kuten olen aiemmin todennut hoitoväsymyksen kohdalla, totean nyt myös hypopelkoihin liittyen: matka hypopelosta pois alkaa sen ääreltä. Juttusarjan tähänastisissa kirjoituksissa olemme pysähtyneet pelon äärelle, tarkastellen sitä, millaisena se kuvautuu käyttäytymisessämme, ihmissuhteissamme, tunteissa ja ajatuksissa. Juttusarjan seuraavassa osassa lähdetään vähitellen liikkeelle kohti hypopelkoa ja sen yli.

Pohdi pelkojesi syitä elämäntilanteesi ja elämänhistoriasi valossa

Oletko kenties luonteeltasi perfektionismiin taipuvainen? Koetko epäluottamusta omiin kykyihisi pärjätä? Oletko kokenut traumaattisen hypoglykemian? Onko pelko jo lapsuudessa opittua? Ahdistutko muutoin elämän asioista herkästi? Oletko sosiaalisesti arka? Tunnetko häpeää diabeteksesta?  Onko elämässäsi käsittelemättä jääneitä tapahtumia, jotka saattavat vaikuttaa hypoihin liittyviin pelkoihisi?