Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi terveydenhuollossa

Tärkein vuorovaikutustaito on tahto yrittää ymmärtää itseä ja toista

Vietämme huomenna maailman mielenterveyspäivää, jonka teemana on tänä vuonna ”Vihreää valoa kuuntelemiselle”. Ihmissuhdetyötä tekevälle tämän vuoden teema osuu erityisen lähelle sydäntä. Toisen ihmisen kuuleminen on fysiologiaa ja kuunteleminen käyttäytymistä, jolla tuota kuulemista ilmaistaan. Kuunteleminen näkyy läsnäolossa, katsekontaktissa ja asennoissa. Se kuuluu kysymyksissä ja heläjää dialogissa. Mutta milloin kuulemisesta ja kuuntelemisesta syntyy kuulluksi tuleminen? 

Terveydenhuollossa työskentelee lukuisa määrä eri erikoisalojen asiantuntijoita, jotka edustavat alansa ammatillista ja tieteellistä tietoa. Tuota tietoa ei aina ole helppoa tuoda potilaiden kohtaamisiin. Erityisen haasteellista se on silloin, kun tieto ei ole sopusoinnussa potilaan tiedon kanssa. Jokaisen ammattilaisen tulee kuitenkin pyrkiä luomaan omalta osaltaan kohtaaminen, jossa asiantuntijuuden tila jaetaan näyttöön perustuvan tieteen ja inhimillisen kokemuksen välillä tasapuolisesti. 

Työntekijän vastuulla on pyrkiä luomaan turvalliset olosuhteet, joissa potilas voi kokea tulevansa kuulluksi. Näitä turvallisia olosuhteita ei luoda niinkään vuorovaikutustaidoilla, vaan vuorovaikutusta ohjaavilla asenteilla. Usein ammattikuuntelijana kompastummekin tietämisemme tai tietämättömyytemme sijaan kuuntelemista ohjaaviin pyrkimyksiimme. Saatamme kuunnella puhuaksemme, kun pitäisi kuunnella ymmärtääksemme. 

Ammattilaisen tärkein henkinen pääoma liittyykin asiantuntijuuden ja tietämisen sijaan kykyyn kääntyä toisen ihmisen tietämisen puoleen. Se vaatii taitoa ottaa etäisyyttä asetelmaan oikeasta ja väärästä, todesta ja epätodesta. Asiantuntijuus toteutuukin parhaiten silloin, kun se auttaa kohtaamaan oman todellisuuden, tiedon ja näkökulmien rajallisuuden. 

Siinä, missä ammattilaista ohjaa potilaiden kohtaamisissa velvollisuus toisen ihmisen inhimilliseen kohtaamiseen, on potilaalla yhtäältä oikeus saada asianmukaista kohtelua ja hoitoa. Vuorovaikutuksessa tavoiteltava kuulluksi tuleminen on kuitenkin yhteistyötä. Joskus sanat asettuvat väärin tai kuulijan tulkinta johtaa vuorovaikutuksen sivuraiteille, jopa konfliktiin saakka. Tällöin jäljelle jää enää pyrkimyksemme. Yritämmekö ymmärtää toisiamme, vai todistaa itsemme? 

Niin potilas kuin työntekijäkin ovat kohtaamisissa juuri niin erehtyväisiä, puutteellisia ja rajoittuneita kuin kuka tahansa ihminen. Tämän hyväksyminen voi olla erityisen hankalaa ammattilaiselle. Oman tietämisen ja näkökulmien rajallisuutta voi olla ammattilaiselle pelottavaa kohdata, sillä hartioilla painaa toisen ihmisen henki, lainsäädäntö, vastuut ja velvoitteet sekä resurssien rajallisuus. Siitäkin huolimatta omien näkemysten rajallisuuden ja inhimillisen erehtyväisyyden kohtaaminen on tärkeätä niin potilaalle kuin ammattilaisellekin. Psykologi Katarina Meskasen sanoja lainaten: 

“Meidän on hyvä muistaa, että vaikka teemme näyttöön perustuvaa työtä, teemme sitä kuitenkin oman herkän ja erehtyväisen, haavoittuvan mielemme kautta.”

Toisen kuunteleminen lähtee kuitenkin itsen kuuntelemisesta. Ilman yhteyttä omaan sisäiseen maailmaan, siellä majaileviin pelkoihin, tarpeisiin ja tarinoihin, on vaikeata pyrkiä yhteyteen toisen ihmisen kanssa. Toisen kuunteleminen ja kohtaaminen alkaakin itsen ääreltä.

Mitä siis kuulluksi tuleminen on? Se on kokemus, jonka myötä ihminen tuntee itsensä vähemmän yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Se on sitä, kun toinen on tavoittanut jotakin siitä, mikä on jäänyt sanomatta. Se on pyrkimystä ymmärtää, ettemme ole sisimmässämme lopulta kovinkaan erilaisia. Inhimillisiä yhtä kaikki. 

Tahdonkin näin kuuntelemisen tärkeyttä juhlistavan maailman mielenterveyspäivän alla peräänkuuluttaa sitä, että kuunteleva kohtaaminen on paljon muutakin kuin vuorovaikutustaitoja. Se on pyrkimystä yhteiseen ymmärrykseen siitä, ettemme ole lopulta sisimmässämme kovinkaan erilaisia. Tärkein vuorovaikutustaito onkin tahto yrittää ymmärtää itseä ja toista. Ymmärrystä ei saavuteta korvilla, vaan sydämellä. Se on sen kuuntelemista, mikä jää ääneen sanomatta. 

Hyvää mielenterveyspäivää! Näytetään yhdessä “vihreätä valoa kuuntelemiselle”.