Kun hypopelko valtaa mielen, säädellään insuliinilla verensokereiden lisäksi myös tunteita

Puun ja kuoren välissä -juttusarja hypopeloista # osa 3

Hypoglykemiapelossa tunne-elämä ja verensokerit kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka johtaa usein omahoidossa ongelmalliseen noidankehään. Tällöin diabetekseen liittyvän päätöksenteon puikoissa on hoitosuunnitelman ja loogisen ajattelun rinnalla tunteet, joiden värittämä tulkinta tilanteesta saattaa olla ristiriidassa verensokerimittarin lukemien kanssa. Yleisesti ottaen ei toki ole huono asia, että tunteet ovat mukana päätöksenteossa. Tunteet ovat arvokas ja tärkeä voimavara ja voivat ohjata elämässä myös hyvien ja oikeiden ratkaisujen äärelle. Tunteet voivat kuitenkin myös viedä voimavaroja ja johtaa päätöksenteossa harhaan. Haitallisessa hypoglykemiapelossa pelon tunnetta seuraa tarve välttää kaikkea, mikä liittyy hypoihin ja siihen kytkeytyvään pelkoon ja tilanne voi olla voimauttavan sijaan kuluttava.

Pelko on osa elämää ja kyky tuntea kaikenlaisia tunteita on meille monella tapaa tärkeä voimavara, kuten juttusarjan ensimmäisessä osassa todettiin. Pelko saa meidät toimimaan sen aiheuttajaa vastaan, mikä auttaa niin kauan, kuin pelkoa aiheuttavat tekijät on vältettävissä, muutettavissa tai poistettavissa. Kun taistelu kääntyy omaa kehoa tai tunteita kohtaan, taistellaan helposti itseä vastaan, eikä itsen kanssa.  Oman kehon ja tunteiden kanssa elämistä kun on vaikea välttää.

“Pidän verensokereita tavallaan yläkantissa, joka on vaikuttanut negatiivisesti hoitotasapainooni”

Nainen 17-vuotta

Juttusarjan toisessa osassa havaitsimme, että hypopelko ilmenee monenlaisena välttämisenä. Ulkoapäin katsottuna kyse on hypoglykemian välttämisestä. Pintaa syvemmälle katsottaessa saatetaan kuitenkin huomata, että todellisuudessa välttely liittyy hypoglykemian sijaan sen aiheuttamaan pelkoon. Kun välttelyn kohteena on verensokeriarvoihin liittyvä pelon tunne, on tällöin vaarana että insuliineilla ja muilla omahoitoon kuuluvilla teoilla säädellään verensokereiden sijaan omia tunteita, jolloin omahoidon hallinta on aaltoilevien tunnetilojen käsissä.

Välttelykäyttäytyminen kohdistuu siis hypoglykemian mielessä saamiin merkityksiin ja sen aiheuttamiin tunteisiin – ei välttämättä suoraan itse hypoglykemiaan. Toisin sanoen, diabeetikko alkaakin pelätä pelkoa, jolloin pelko saattaa lopulta tuntua pahemmalle kuin itse hypoglykemia. Tämä voi tulla ilmi esimerkiksi siinä, että hypopelosta kärsivä toimii varsin rationaalisesti ja rauhallisesti verensokereiden laskiessa toivottua matalammalle, mutta ollessaan korkeilla sokereilla pelkääkin hurjasti sitä, jos verensokerit laskevat liian alas. 

Ihmisen mieli ja keho eivät reagoikaan vain ulkoisiin realiteetteihin, vaan hyvin paljon myös siihen, mitä voisi tapahtua ja mitä olisi voinut tapahtua. Tähän perustuu myös epävarmuuden ahdistusta lisäävä vaikutus. Kun ei voi olla varma tuleeko hypo ja jos, niin millaisena, voi mieli ajautua kuvittelemaan erilaisia vaihtoehtoja, joilla ei aina ole todellisuuden kanssa tekemistä. Jos suhde koko hommaan on turvattomuuden ja pelon sävyttämä, mieli voi luoda paljon pahempia vaihtoehtoja, kuin mitä hypo todellisuudessa todennäköisesti olisi. Epävarmuus jättää ihmisen mieleen eräänlaisen tyhjän tilan, johon ihmisen mieli maalaa erilaisia skenaarioita. Maalauksen värit ammennetaan aiempien elämänkokemusten tarjoamasta väripaletista. Tätä vertauskuvaa jatkaen, näitä värejä voivat olla esimerkiksi persoonallisuutemme erilaiset puolet, uskomukset ja arvot.

Välttämiskäyttäytyminen voi ajaa hypoja pelkäävän puun ja kuoren väliin

Vaikeiden tunteiden ja niitä aiheuttavien tekijöiden välttäminen auttaa, mutta vain hetken. Välttämiskäyttäytyminen tuo mukanaan myös muita haasteita ja saattaa siten jopa ylläpitää hypopelkoa. Tämä johtuu mm. siitä, että vältelty tunne tapaa usein pitkällä aikavälillä voimistua.

Sairaus kulkee mukana ja verensokerit vaihtelevat, teki diabeetikko mitä hyvänsä. Hypoglykemiaa pelkäävän ainut keino pelon välttämiseksi on omiin verensokereihin vaikuttaminen. Mitä voimakkaampi pelko on, sitä voimakkaampi on myös välttämisen tarve ja sitä todennäköisemmin diabeetikko nostattaa verensokerinsa kauemmas hypoglykemian rajasta. Mitä korkeammalle verensokerit puolestaan asettuvat, sitä suurempi lisäsairauksien riski on. Tasapainoilu liian matalien ja liian korkeiden sokereiden välillä voikin tuntua hypoja pelkäävästä siltä, kuin olisi puun ja kuoren välissä.

Hypoja pelkäävän tie ojasta allikkoon saattaakin ääritilanteessa tarkoittaa välttämiskäyttäytymisen ylläpitämää noidankehää, jossa elämän ja omahoidon ratkaisuja ohjaakin omien tarpeiden, unelmien, arvojen ja toiveiden sijaan pelko ja sen vältteleminen. Tilanne, jossa oma toiminta kuljettaa eri suuntaan kuin mihin itse tahtoisi kulkea, voi olla hyvin tuskallinen ja vähentää koettua tyytyväisyyttä elämään ja heikentää esimerkiksi itseluottamusta tai hallinnan- ja turvallisuudentunnetta. Pelko-oireiluun onkin tärkeätä tarjota tukea riittävän ajoissa.

“Hypopelko lamautti minut täysin. Saatoin itkeä ja täristä pakottaessani itseäni syömään. Pystyin syömään minimissään kolmen tunnin välein. Näin varmistin sen, ettei varmasti ole enää kehossa vaikuttavaa insuliinia aiheuttamassa liian matalaa. Jos muu perhe oli nälissään aikaisemmin, tein ruoan mutta en vielä itse syönyt.”

Nainen, 38-vuotta

Välttämiskäyttäytyminen, jossa hypopelkoa vältellään esimerkiksi verensokeritasoja nostamalla, on koukuttavaa. Se tuo usein nopean helpotuksen. Pelon ajamana esimerkiksi verensokeriseurannan ja hiilihydraattien lisääminen sekä insuliinien vähentäminen ovat nopeita konsteja saada tunne väistymään. Välttämiskäyttäytymisen vaikutus ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä tunteita voi manipuloida vain hyvin rajallisesti. Toisekseen välttämiseen liittyvä toleranssi saattaa kasvaa, jolloin tuntuu, että pitää mitata verensokereita entistä enemmän tai nostaa sokerit vielä korkeammalle ja kauemmas hypoglykemiasta. Tilanteen jatkuessa pidempään, voi keho tottua korkeisiin verensokereihin ja antaa hypotuntemuksia yhä korkeammilla sokereilla ja noidankehä on valmis. 

Hypopelon voimakkuutta ja sen aiheuttamaa välttämiskäyttäytymistä voi ajatella jatkumona. Osa diabeetikoista ei pelkää hypoja lainkaan, osalla pelko ja sen aiheuttama välttäminen on vain lievää ja osalla pelko on niin voimakasta, että se rajoittaa arjen toimintakykyä merkittävästi. Jos siis tunnet pelkoa hypoglykemiaan liittyen, ei se automaattisesti tarkoita, että pelon vaikutukset arjessa äityisivät äärimmäisiksi tai erityisen vakaviksi. Oli pelko minkä asteista hyvänsä, siihen on kuitenkin mahdollista vaikuttaa.

Jos nyt kamppailet voimakkaiden pelkojen kanssa, haluankin sanoa sinulle, että toivoa on. Tasapainoilu matalien ja korkeiden sokereiden välillä on myös tasapainoilua omien tunteiden kanssa. Diabetekseen liittyvien haasteiden ratkaiseminen voi opettaa sellaisia itsesäätelyn, tunteensäätelyn ja itsemyötätunnon taitoja, jotka auttavat myös muilla elämän osa-alueilla eteenpäin. Työssäni näkemäni potilaiden huikeat oivallukset ja kasvutarinat ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että hoitoväsymyksestä ja hypopelosta on mahdollista toipua, tunteiden ja diabeteksen kanssa on mahdollista oppia elämään rauhassa ja että diabetes voi olla kuormittavuutensa rinnalla myös suurenmoisen inhimillisen kasvun lähde.

Juttusarjan seuraavassa osassa käsittelen hypopelolle altistavia tekijöitä sekä sitä, millaisia merkityksiä hypoglykemia voi saada ihmisen mielessä.