PUUN JA KUOREN VÄLISSÄ -juttusarja hypopeloista alkaa!

Osa 1

Hypoglykemia on kutsumaton vieras, joka voi myös pelottaa

“On huono olo, kylmä hiki nousee pintaan ja silmissä sumenee. Tärisevät kädet hakeutuvat verensokerimittarille. Pian samoihin täriseviin käsiin etsiytyy laukun pohjalta mehupurkki. Juomisen myötä olo lähtee vähitellen kohenemaan, maisema kirkastuu ja tutiseva olo alkaa väistyä. Tilalle hiipii pohjattomalta tuntuva nälkä. Tuntuu, kuin voisi syödä koko jääkaapin tyhjäksi.”

Hypoglykemia, tuttavallisemmin ‘hypo’, eli alhainen verensokeri, on monen tyypin 1 diabeetikon tuntema vieras. Kyseessä on vieras, joka saattaa toisinaan tulla kylään silloin, kun sitä vähiten haluaisi, vaivihkaa tai kertarytinällä ovenkarmit mukanaan. Vieras, joka saattaa vaatia istahtamaan alas juuri silloin, kun itsellä olisi tähdellisempää tekemistä. Vieras, joka edellyttää kestitsemistä, varastaa huomion ja jonka huomiotta jättäminen olisi vaarallista. Vieras, joka sen takia saattaa tuntua joskus myös pelottavalta.  

Hypoglykemiapelko voi olla lievimmillään pientä, mataliin verensokereihin liittyvää jännittyneisyyttä, mutta hankalimmillaan arkea huomattavasti rajoittava vaiva, joka voi olla myös merkittävä riski diabeetikon terveydelle. Hypopelossa keskeinen hankaluus kun on se, että pelko saa reagoimaan tilanteisiin usein liian nopeasti. Tällöin syömiset, insuliinit, kehon tuntemukset, tunteet ja verensokerimittaukset saattavat ajaa hoitotasapainon kaaokseen ja vahvistaa pelon tunnetta. Oli pelko lievää tai voimakasta, voi tunteen kohtaaminen olla tärkeä kokemus ja antaa eväitä myös muille elämän osa-alueille.

Hypoglykemia on yleinen ilmiö

Insuliinihoitoisilla diabeetikoilla hypoglykemia on tutkimusten mukaan melko yleinen ilmiö. Terveyskirjaston hypoglykemiaa käsittelevän artikkelin mukaan jopa 90%:lla tyypin 1 diabetesta sairastavista oli neljän viikon aikana matalia verensokereita ja heistä noin 20%:lla niitä oli 10 tai enemmän. Useimmiten hypo on nopeasti korjattavissa, eikä keskeytä arkisia toimia kovin pahasti. Hypoglykemiasta tulee kuitenkin nopeasti vaarallinen tila silloin, kun siihen viittaavia oireita ei tunnista tai diabeetikolla ei ole mahdollisuuksia korjata tilannetta. Tällöin vaarana on henkeä uhkaava sokki. Onkin ymmärrettävää, että omahoidostaan jokapäiväisen vastuun kantava diabeetikko voi tuntea myös huolta tai pelkoa hypoglykemiaan liittyen. Lievänä se voi motivoida säntilliseen diabeteksen omahoitoon. Vallan saadessaan pelko voi kuitenkin laittaa arjen ja mielen ahtaalle, olon tuntuessa elämältä puun ja kuoren välissä. Tämän vuoksi omaa sairautta koskevien pelkojen käsitteleminen onkin tärkeätä. 

“Pelkään hypoglykemiaan liittyvää olotilaa ja sitä, etten pysty toimimaan.”

Nainen, 17-vuotta

Pelko ei ole vain epämiellyttävä ja ei-toivottu tunne, se on myös tärkeä kyky. Pelästymme asioita, joita evoluution tai elämänkokemustemme myötä olemme oppineet pelkäämään. Tunteen tarkoituksena on turvata hengissäsäilymisemme ja se virittää sekä kehomme että mielemme uhkatekijöiden taajuudelle. Kehossa tämä virittyminen tapahtuu autonomisen hermoston toiminnan kiihtymisenä sen valmistaessa meitä taistelemaan ja pakenemaan. Psyykkisesti mielemme puolestaan valpastuu havainnoimaan ympäristön uhkiin liittyviä vihjeitä tarkemmin.

Useimmat pelkoreaktioita aiheuttavat tekijät ovat ohimeneviä säikähdyksiä tai hetkellisiä elämäntilanteita, jolloin pelko väistyy ulkoisten olosuhteiden muuttuessa. Tällöin ei välttämättä tule varsinaisesti tarvetta työskennellä omien pelkojen kanssa, sillä ympäristön muutokset tasaavat tilanteen. Pelko voi kuitenkin kytkeytyä myös pysyvämpiin olosuhteisiin, kuten pitkäaikaissairauteen, tekijään joka ei poistu ja jota ei pääse pakoon.

Samalla, kun kyky tuntea pelkoa on siis erottamaton ja luonnollinen osa ihmisen elämää, voi siitä olla myös haittaa ja sen hyvä tarkoitusperä kääntyykin itseään vastaan. Maailmamme on täynnä erilaisia uhkia ja riskejä, joita on pakokauhuun saakka havaittavissa kaikkialla, jos on riittävän tarkkasilmäinen ja luova kuvittelija. Pelkällä pelkäämisen kyvyllä emme siis pääse puusta pitkälle ja mielensisäinen vaaka tarvitsee jotakin pelon vastapainoksi, jotta pysymme tasapainossa.

Psykologiassa tunnetaan käsite haavoittumattomuuden illuusio, joka on tuon pelon vastapaino. Se viittaa kykyymme toimia ennakoimattomassa maailmassa pelkäämättä kaikkea mahdollista ja mahdotonta ympärillämme. Kuten kirjoitin koronapelkoa käsittelevässä tekstissäni, on haavoittumattomuuden illuusio sitä, että “uskaltaa nousta aamulla sängystä ylös, käydä kaupassa, laskettelemassa ja ajaa autoa, ’rohkeutta’ jättää turvavyö kytkemättä. — Se on kykyä luottaa elämään pelkäämättä kohtuuttomasti kuolemaa.” Jokainen meistä sijoittuu johonkin kohtaan tuota jatkumoa, jonka toisessa ääripäässä on kuolemanpelko ja toisessa illuusio haavoittumattomuudesta. Näin on ihmisen sairauteen tai terveyteen katsomatta.

“Perfektionistina suorittajana menetin itsehallintani täysin sairaudelle. Ylikontrolloin diabeteksen hoitamista. Ehkä se oli myös käänteistä hoitoväsymystä ja näin kauhuskenaarioita kaikkialla ja kaikessa.”

Nainen, 38-vuotta

Yksilöllistä herkkyyttä pelätä hypoglykemiaa selittävät monet erilaiset tekijät, kuten aiemmat elämänkokemukset, temperamentti ja persoonallisuus. Nämä tekijät vaikuttavat esimerkiksi arvojen ja uskomusten kautta siihen, miten olemme taipuvaisia ajattelemaan ja tuntemaan. Jokaisella ihmisellä on esimerkiksi omaa terveyttä koskevia uskomuksia, jotka ohjaavat reagointiamme terveyttä koskevia uhkia kohtaan. Esimerkkejä tällaisista uskomuksista voivat olla ajatukset, kuten: “terveyteni on hauras” “liitännäissairaudet eivät koske minua” “sairastun varmasti” “en osaa hoitaa itseäni” “hypoglykemian tullessa en osaa toimia” “hypoglykemian tullessa minulle käy huonosti”.

Pelko-oireiluun liittyy hyvin olennaisesti kokemus turvattomuudesta ja hallinna menettämisestä. Ihmisen kyky tuntea olevansa turvassa rakentuu pitkän ajan saatossa. Pelokkuuteen ja ahdistusherkkyyteen voivatkin vaikuttaa esimerkiksi turvattomat kasvuolosuhteet, läheisen vakava fyysinen sairaus tai omakohtainen kokemus hengenvaaralliseksi päässeestä hyposta. Kasautuneet elämänolosuhteet sekä voimakkaat yksittäiset kokemukset vaikuttavat kokemukseemme siitä, miten turvassa olemme ja sen myötä myös omaan alttiuteen pelätä hypoja. Ihmiset eroavat toisistaan myös sen suhteen, missä määrin on tietoinen oman kehon tuntemuksista ja erilaisista oireista. Sairaudesta riippumatta toiset meistä ovat herkempiä kiinnittämään huomiota erilaisiin kehon tuntemuksiin ja huolestumaan niistä kuin toiset. Käsittelen hypoglykemiapelkoon altistavia tekijöitä tämän juttusarjan neljännessä osassa.

Hypoglykemiapelko voi siis tuntua monella tapaa ristiriitaiselta sen vuoksi, että kyseessä on samanaikaisesti sekä luonnollinen reaktio realistiseen uhkaan, että reaktio, joka voi liiallisena hallita arkea, kuormittaa mieltä ja johtaa ongelmallisiin omahoitoa koskeviin ratkaisuihin. Toisin sanoen, samalla kun pelko auttaa meitä havaitsemaan uhkia ja motivoi meitä toimimaan uhkatekijöitä vastaan, voi se myös saada tunne-elämässä, ajatusmaailmassa ja omahoidon päätöksenteossa liikaa tilaa. Tällöin pelosta voi tulla paitsi psyykkistä, myös fyysistä terveyttä ja diabeteksen hoitotasapainoa uhkaava tekijä, jolloin ratkaisusta voi tulla osa ongelmaa:

Yksi hyvin tavallinen hypopelkojen kanssa kamppailevan reaktio tilanteeseensa on verensokeriseurannan lisääminen. Lähtökohtaisesti tiivis verensokerien seurantahan on myönteinen asia, johon diabeetikkoja kannustetaan. Hypopelkoisella oman tilan seuraaminen ja verensokerimittaukset voivat saada kuitenkin pelon voimistuessa pakonomaisia piirteitä, jolloin tunne-elämän vaikutukset verensokereiden vaihteluihin voimistuvat. Tällöin diabetes saattaa tuntua hallitsemattomalta ja luottamus omiin tietoihin ja taitoihin järkkyä, mikä lisää entisestään hypoon liittyvää pelkoa. Muun muassa tähän näkökulmaan palaan tämän juttusarjan myöhemmässä osassa.

Tämän tekstin aloittama juttusarja kurkistaa pelko-oireiluun liittyviin peruskäsitteisiin sekä valottaa hypoglykemiapelon psykologiaa. Juttusarjassa on mukana lukijoideni minulle lähettämiä kokemuksia aiheesta. Suuren suuri kiitos niistä teille jo tässä vaiheessa! Seuraavassa tekstissä käyn läpi hypoglykemiapelon merkkejä eri näkökulmista sekä autan tunnistamaan liiallisen hypopelon.

______________________________________________________________________________

Juttusarjan inspiraationa toimivat mm. 

• https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00757&p_hakusana=dlk00757
• Pelkoon ja tunteiden säätelyyn sekä kehityspsykologiaan liittyvät psykologiset teoriat  
• Diabetes Mielessä blogin toteuttama hypoglykemiapelkoihin liittynyt kysely